Tänään sain vietyä opinnäytetyön opintotoimistoon, heräsin jopa ajoissa ja olin hyvissä ajoin perillä. Opintotoimiston työntekijä muisti minut ja ilmoitti juuri laittaneensa arvosanani opinnäytetyöstä opintorekisteriin ja siinä vaiheessa oli itku tulla. Hänellä oli vielä rekisterini auki ja pyysin saada nähdä että siellä ihan todella luki 213 opintopistettä (joo, olen ollut hurrrrrjan ahkera ja opiskellut peräti 3 op yli tutkinnon). Kyllä luki. Se on nyt tehty. Kaikki merkinnät ovat nyt kasassa. Nyt ei tarvitse kuin odottaa juhlia, jotka pikapuoliin ovatkin. Olin niin äärettömän onnellinen ja se selvästi tarttui opintosihteeriinkin, molemmat hymyiltiin kuin auringot ja minä hymyilin myös kotimatkalla kun puhelimessa kerroin asiasta niin Escolle, äidille kuin isällekin. ^_^ Missä vaiheessa tämä urakka tuli tehtyä? Missä vaiheessa se tuli valmiiksi kun tässä on kuusi vuotta kokenut sen olevan saavuttamaton unelma? Yhtäkkiä valmistumisen hetki on tässä, ja silti vielä viime viikolla tuntui, että se on jossain hirveän kaukana tulevaisuudessa. Tämän viikon aion vain nauttia olostani ja tehdä juuri sitä, mistä nautin. Työkkäriin ilmoittautuminen voi vielä odottaa, nyt on vain zen-olo. Luojalle kiitos tästä hartaasti odotetusta asiasta ja kiitos myös kaikille myötäeläneille ja minua kannustaneille ihmisille, teidän tukenne on ollut sanomattoman arvokasta!

 

ps. olen saanut blogiopalkinnon, siihen palaan seuraavassa kirjoituksessa :)

Tappelin eilen varmana sellaisen tunnin opparin tulostamisen parissa, se kun pitää viedä vielä tulostettuna versiona opintotoimistoon. Kaksipuoleinen printtaus osoittautui yllättävän vaikeaksi kun tulostimella oli hyvinkin erilainen näkemys paperien järjestyksestä kuin minulla ja 95-sivuisen opparin parilliset sivut tulostettiin sitten yksi kerrallaan parittomien takapuolelle. Meni aikaa. Aikaa meni myös siihen, että niin tulostin kuin Word tilttailivat ensimmäiset 15 minuuttia vuoronperää, mutta myös yhtäaikaa, siinä kuultiin jo aika monta kirosanaa... Nyt olen valmis viemään opparin opintotoimistoon, mitä nyt toimisto on KIINNI tänään, eli enpä taida sitten palauttaa opparia kuitenkaan tänään vaan vasta maanantaina. Toisaalta silloin voisi olla parempi keli, heräsin tänään ukkosen jylinään ja olin jo pienessä paniikissa kun mietin, että pitäisi sateenvarjon kanssa lähteä kävelemään koululle (matkalla kun on vielä iso aukea alue, siellä salama tappaisi minut "ihan varmasti"). Ärsyttää vaan, että vielä on tutkinto kesken ja vielä olisi jotain tehtävää, tahtoisin jo voida vaan olla ja rentoutua. Hyvä puoli tässä on tosin se, että opparin englannin kielinen tiivistelmä on nyt hyväksytty, joten sen sai ylipäänsä tulostaa, nyt odotellaan enää kypsärin hyväksyntää äidinkielen opettajalta. 

 

Vähän on mennyt opintopainotteiseksi tämä blogi, mutta kohta ei kyllä voi päivittää enää mitään siihen liittyvää kun ei ole enää kuin opparin viemisestä ja kypsäristä kiinni (eli TAAS kaksi asiaa!). Turhaan heräsin tänään niin aikaisin (ja tietenkin myös stressasin heräämisestä), mutta touhuaa nyt jotain ja menee sitten nukkumaan. On ihan hillitön himo askarrella, joten siirryn tästä sohvalle näpertelemään aamutv:n pariin.

Kaikki kurssit ovat kasassa, myös se, joka olisi voinut tuoda mukanaan katastrofin. Opinnäytetyöstä tuli huima kolmonen, vaikka lähdin tavoittelemaan vain ykköstä. Kypsyysnäyte on ohjaavan opettajan hyväksymä. Jäljellä ovat enää äidinkielen opettajan hyväksyntä kypsärilleni ja englannin opettajan antamat korjaukset opparin tiivistelmään. Sitten olisi IHAN KAIKKI kasassa. Olen ilmoittautunut valmistujaisjuhlaan.

 

Tänään kävimme Escon kanssa huvittelemassa kaupungilla, lisäksi pyörimme ihan ajan kuluksi kaupungilla, kävelimme maisemareittiä kotiin ja kävimme läheisestä ruokakaupasta huomisen eväät. Oli jotenkin todella onnellinen ja seesteinen olo, ilma oli kerrassaan IHANA, aurinko paistoi, puut vihersivät, linnut lauloivat ja kevyissä balleriinoissa oli kevyt tassutella.

 

Nyt on hetken ajan hyvä. Minä todellakin näyttäisin valmistuvan, ainakaan se ei ole enää kursseista tai opinnäytetyöstä kiinni. Kohta kaikki on tehty ja valmista ja on todella outoa, että nyt ei tarvitse potea huonoa fiilistä siitä, että ei saa aikaiseksi kirjoittaa mitään: ei ole mitään kirjoitettavaa! Minä olen lähes valmis! Olen todella onnellinen.

Kaikki, mitä opparissa on koskaan ollut tekemistä, on nyt tehty. Opinnäytetyö on kirjoittamista, korjauksia ja esittämistä myöten valmis ja kypsyysnäyte on tehty. Se on nyt pois minun elämästäni. Kun tänään oivalsin sen tultuani kotiin, tuli kyllä pieni kyynel poskelle.

Kaikki on kiinni enää kahdesta opintopisteestä. Opettaja ei vastaa viesteihin ja enteilen, että worst case scenario toteutuu. Rukoilen, että ei toteutuisi. Valmistuminen on huimaavan lähellä, en voi tajuta, että jäljellä on enää puoli kurssia!

Tänään sytytän kynttilän kotialttarille (= kolme luostarista ostettua "ikonia" vitriinin päällä) kiitokseksi opinnäytetyön valmistumisesta ja rukouksena kurssin onnistumisesta. Nyt jos koskaan voi sanoa, että se on enää NIIN pienestä kiinni...

Huomenna on toivottavasti viimeinen päivän opinnäytetyön parissa, sen jälkeen voi odotella enää loppuarvosanaa siitä (oma arvio 2 tai 3). Edes yksi asia lopulisesti pois elämästäni, jos Luoja suo. Kursseja on jäljellä enää yksi, siinä on aika katastrofaalisen paha tilanne, mutta katsoo selviänkö. Jos en, en koskaan saa tutkintoa ja siinä on vielä mukava lisäkauhu mukana. Huoh, tahtoisi kertoa teillekin, mutta nyt ei pysty. Rukouksia kaivataan varsinkin tuon kurssin tiimoilta, muu ei ole enää ongelma. 

 

Iho alkaa olla pahassa kunnossa. Aknen ajoilta muistamani iho-ongelmat ovat levittyneet kauniisti vain vasemmalle puolelle kasvojani, mutta eivätköhän nuo löydä tiensä myös oikealle puolelle. Aina kun kerron käyneeni läpi aknen, kaikki toteavat terapeuttiani myöten muutamien finnien olevan normaalia teini-iässä. MISSÄ VAIHEESSA AKNESTA TULI "PARI FINNIÄ"? Oikea Akne on hitonmoinen sairaus, joka raiskaa kasvot järkyttävään kuntoon ja esim. Wikipedian sivuilla olevat kuvat suoraan sanottuna naurattavat minua, eivät ole näemmä ihan kunnon akneihoa löytäneet kuviin. Minun ihoni oli aina lämpimänä helottava ihonalaisen tulehduksen takia, finnejä oli paljon ja naaman lisäksi ne viihtyivät selässä ja rintakehässä. Söin vahvimmat suun kautta otettavat lääkkeet, kävin valohoidoissa ja e-pillerit aloitettuani ne olivat myös aknea hillitsevät (ja ovat muuten yhäkin). Ei sen kummempaa, ihan vaan "pari näppyä". Aknen jälkeen ihoni on silti aina ollut kaikkea muuta kuin puhdas, mutta ainakaan en ole ollut finnien raiskaama ja ihon puhdistuksissa käynti kosmetologilla on auttanut saamaan normaalin ja raikkaan naaman edes viikoksi (muuten iho on aina likainen, eloton, huokoset levinneinä ja mustapäiden täyttämänä). Vaan nyt on taas finnejä ja se palauttaa mieleen sen häpeän, surun ja kiukun, mitä tunsin aknen aikaan. Hienoa! Stressaan opinnoista, joten saan finnejä, finnit taas stressaavat jo ihan itsessään ja siitä tulee taas lisää finnejä. Toivottavasti ei tarvitse poistua täältä kovin montaa kertaa ennen kuin iho on taas siisti.

 

Huomenna on aikaisehko herätys, joten luvassa tulee varmaan olemaan taas tätä: http://www.quickmeme.com/meme/35d9gt/

Muuten näytti valmistuminen hyvältä, mutta sitten tuli niin paha yllätysmomentti, että mietin jo peruuttaisinko valmistujaisjuhlakutsut ja kampaaja-ajan (varasin valmistujaisjuhlaa varten). No, katsotaan miten pahasti käy... Eilen itkin ja huusin kun pelkäsin etten valmistu koskaan, tänään olen sekakäyttänyt (rauhoittavat + alkoholi) kun asiat alkaa näyttää HARVINAISEN pahalta. Sen siitä sai kun ehti jo iloita ja ilmoittaa valmistumisesta. Lisäksi tänä iltana tv:stä on tullut ihan käsittämätönät paskaa, särkee sielua ja silti ei keksitä Escon kanssa parempaa tekemistä kuin katsoa sitä samaa paskaa. Huoh, sielua särkee, särkee niin perkeleesti. En taida viitsiä olla kovin selvänä ennen kuin kriisi ratkeaa.

 

Ainoa hyvä asia tässä on se, että sain kaksi tuttua ja yhden tutun kumppanin vinguttua (viimeinen ihan vaan "kaupanpäällisinä") opparini esitykseen, ei tarvitse pelkälle opettajalle esittää.

 

Tässäpä hieman omaa elämä sivuava meme: http://www.quickmeme.com/meme/3p30c9/#by=ad

Väänsin tänään oikein hienoa pp-esitystä opparistani kunnes oivalsin: eihän kukaan tule näkemään sitä! Opparin esityksessä paikalla on vain opettaja, en saanut edes opponenttia!!! Kysyin jo tuttavia paikalle, mutta kukaan ei pääse, ei muuten edes Esco. Ainoa, jolla olisi aikaa tulla katsomaan esitystäni, on äitini, voi hyvänen aika sentään... En toki toivonut suurta yleisöä opparini esitykseen, mutta EDES JONKUN! Taitaapa jäädä haaveeksi, vähän kyllä masentaa.

Se on kuulkaas nyt niin, että valmistun toki tänä vuonna, mutta että päivä, johon tähtäsin, alkaa näyttää täysin mahdottomalta. Tähän asti meni hyvin, mutta nyt taisi tulla ylitsepääsemättömiä ongelmia. Olen jo päättänyt, että juhlin vain, jos onnistun valmistumaan haluamani päivämääränä ja nyt alkaa kovasti näyttää siltä, että juhlia ei tule. Kuuden vuoden kidutus päättyy kuten se kestikin: failureen. Nyt tarvitaan aivan järkyttävän isoa ihmettä, mutta taitaapa olla niin, että olen nyt ihmeeni käyttäyt loppuun. Jää näillä näkymin kiinni YHDESTÄ kurssista ja opparista (palautettu, mutta siinä on myös muita muuttujia). Lähelle meni. Ja vaikka silti valmistunkin, en halua juhlia jos valmistuminenkin tulee pettymyksen kautta. Minulla oli yksi tavoite. Valmistujaisten myöhästyminen kuukaudella ei vain ole sama asia.

 

Tänä päivänä ensitäkin enemmän luvassa: http://www.quickmeme.com/meme/35b3uh/

Tänään tulla napsahti 6 opintopistettä ja kaksi kurssia kiinni, YAY! Enää kolme jäljellä, joista yksi menee varmasti läpi vielä tällä viikolla. MUTTA. Kaksi kurssia ovat siinä ja siinä, ei siis läpimenemisen puolesta vaan sen, että niiden on oltava kiinni maanantaina. KIIRE!!!!!!!! Kaiken lisäksi opparin esitys ja kypsäri ovat maanantaina, näinköhän saan niistä suoritusmerkinnät maanantain loppuun mennessä, muuten ei nimittäin tule juhlia. Tai no tulee, mutta myöhemmällä aikataululla ja silloin en aio juhlia. Juhlin vain tämän kuun lopussa tai en koskaan, en jaksa enää venyttää tätä prosessia. Sen takia olen valmis kriiseilemään, kiireilemään ja stressaamaan itseni ihan hajalle, vaikka helpompikin vaihtoehto olisi. Minä haluan ne paperit NYT. Saahan nähdä miten käy, tiukille ja viimeiseen tippaan menee ainakin, mutta että riittääkö yritykseni. Ei kai siinä muuta kuin pinnistelyä ja Herran haltuun, tulee mitä tulee.

Katsotaan myös tuleeko tänä yönä hirveitä painajaisia vai tämä: http://www.quickmeme.com/meme/35mdsw/

Tänään oli sitten se "suuri" päivä kun lyllersin kouluun viemään tutkintotodistushakemusta. Myöhässä, totta kai. Mutta ottivat paperit silti vastaan, kunhan ensin vain löysin koko hiton toimiston, on se hienoa, että yksikkö on pitänyt levitellä pitkin rakennusta, missä on myös muita toimijoita. Huoh, onneksi hermo piti, mutta olin kyllä luopua jo toivosta...! Kotiin puhistuani löysin sähköpostista iloisen viestin: eräs päin helvettiä tehty matematiikan tehtävä kelpasi kuitenkin ja sain suoritusmerkinnän kokonaisesta kurssista, YAY! Ihan niin mukavaa ei ollut se, että yksi opettaja oli TODELLA nihkeä ideastani vaihtaa hänen ehdottamansa tehtävän erääseen toiseen, jos tuo nyt ei mene läpi on minulla ihan käsittämättömän hirveä kiire vääntää opettajan antama tehtävä valmiiksi enkä edes osaa tehdä sitä ilman apua... Anyway, nyt on taas yksi tehtävä vetämässä ja jos vaan Luoja malttaisi suoda, se ei tulisi enää korjattavaksi. Viisi kurssia jäljellä, kohta tämä ehkä vielä loppuu! Ainakin kohta pitäisi tulla kutsu valmistujaisiin, sinne aion mennä hakemaan todistuksen vaikka koko maailma olisi minua vastaan, minä PERKELE VALMISTUN NYT! Se on päätetty, toki tietenkin jos Luoja vaan on samaa mieltä asiasta. Oli kyllä USKOMATON tunne viedä tutkintotodistushakemus, se teki asiasta jotenkin todellista. <3 Minä valmistun. Minä vaikka kirjoitan yötä päivää vetäen mässyä ja alkoholia nonstoppina, mutta kaikki kurssit tulevat vielä menemään läpi. Nyt on hirveissä voimiensa tunnoissa, mutta katsoo miten paljon ahdistaa taas huomenna. Näin jo painajaisia kypsyysnäytekokeesta, ihan kuin se nyt tässä olisi ongelma... Viime yönä näin sen sijaan unta maailmasta, jossa suurin osa ihmisistä oli kuollut ja meidän jäljelle jääneiden piti turvautua kannibalismiin selviytyäksemme. Uni oli kauhean apokalyptinen, ahdistava ja pelottava, kävi nimittäin ilmi, että minä olin porukan ainoa ihminen, joka söi ihmisiä siksi, että oli PAKKO, muille nälkä ei edes ollut ensisijainen syy... Leppoisia unia minulle!

 

Lopuksi vielä tunne opparin valmistumisen jälkeen (vaikka ne korjaukset ovat yhäkin tekemättä): http://www.quickmeme.com/meme/35hvl8/

 

ps. pahoittelut kirjoitusvirheistä, Wordini ei enää korjaa yhtään mitään, joten kukaan ei kerro minulle jos kirjoitan väärin enkä saa oikoluettua tekstejäni turhan tehokkaasti...